raja (2)

substantiivi

  1. Määrä tai rajoitus, joka ei saa ylittyä.

    Hänellä on korkea kipuraja.
Taivutus

yks. nom. raja, yks. gen. rajan, yks. part. rajaa, yks. ill. rajaan, mon. gen. rajojen rajain, mon. part. rajoja, mon. ill. rajoihin.

Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:

Synonyymisanakirja

raja (2)

  1. määrä, päätepiste.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Sanonnat

"Hauskanpidon ja huoraamisen välinen raja on hiuksen hieno."

"Joku raja jokaisella."

"Raja se on raittiudellakin."

"Raja se on raittiuvellakii."

"Raja se on raittiuvellakin."

Liittyvät sanat

raja-alue, raja-aita, raja-asukas, raja-asema, raja-asutus

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro